Yksi hali voi pelastaa hengen...

Kaikki on sanottu,

toivo on kadonnut.

Kun ei ihmiset ymmärtää voi,

et sisin on se tärkein.

Et ainut millä on mitään väliä

on se mitä ihminen on sisältä.

Öisin mun on turvallista olla.
Silloin on hyvä olla hereillä.
Päivät taas ovat kovia ja vaativia-
sillon tekisi mieli vain kadota sinne peiton alle.

Tälläiset tilanteet pistää miettimään,
että olisko mun kuitenkin helpompi olla yksin?
Ettei olisi kavereita, perhettä tai ketään ympärillä.
Kukaan ei katsoisi kieroon, jos jääkaapissa on pelkkää mikropitsaa
tai menen "väärään" aikaan nukkumaan.
Saisi olla ihan yksin,
tehdä mitä vain milloin vain haluaa.
Tai olla tekemättä mitään.



En voi sanoa että omat ongelmani yltäisivät mitenkään muiden tasolle.
Vaikka eipä toisaalta parane kauheasti muiden ongelmia vertailla omiinsa.
Pidän kuitenkin omat ongelmani omina pikku "aarteinani".
Ei kenenkään tarvitse kuunnella.
Riittää, kun ne saa vain kirjoittaa tänne ylös.


Voisihan se olla yksinäistä ilman kavereita,
mutta onko sekään hyväksi,
että satuttaa toisia kertomalla tästä.
Psykollakin vain vähättelen tätä, mutta silti
lisää käyntejä määrätään.
Mitäköhän olisi,
jos kertoisin oikeasti aivan kaiken.

Viimeyö oli taas aivan painajaismainen.
Vielä kuitenkin hengissä...
Epäusko iski siinä vaiheessa jo... mitä teen täällä?
Vieläkin?
Epätoivo ja itku tärisyttivät kehoani,
yritin saada itkun loppumaan.
Käperryin pieneksi palloksi sängylle,
aivan seinän viereen, hakien siitä lohtua.
Kaikki nukkuivat, olihan kello jo yksi yöllä.
Kuuntelin paljon "pimeää musiikkia",
toivoen että edes joku olis tullu lohduttamaan.
Silittämään, pitämään sylissä.
Kertomassa, ettei ole hätää.

No ainakaan en viiltänyt...
Ei tosin ollutkaan mitään millä viiltää.
Enkä toisaalta pystynyt edes nousemaan sängystä,
jalat ei kantaneet.
Toivoin vain, että kaikki olisi jo loppunut.

Kaikki haluavat tulla muistetuksi...
Mulle kuitenkin riittää,
että mää jäisin elämään edes yhden mieleen.
Koska loppujen lopuksi me kaikki kuollaan.
Ennemmin tai myöhemmin.

Ikuisuuksia on liian eri pituisia.
Ja joskus ikuisuuskin päättyy.
Entä jos se on tänään?
Tai huomenna?

JOTEN KERTOKAA LÄHEISILLENNE KUINKA TÄRKEITÄ HE OVAT,
he kun eivät aina kerro kaikkea....