"Kuule mun toive, mä haluan pois,
eikö aikani täällä jo ois?
Tahtoisin lähteä kuin sotilas,
terveisin tuntematon potilas"
Tää tauti on vieny multa järjen,
vaikka oon yrittäny vastaan taistella.
En oo tehny koko viikonloppuna muuta kuin
itkenyt sängyssä, kattonut leffoja
ja syönyt pahaan oloon.
Voin niin huonosti henkisesti että oksettaa.
Kaikki kaatuu saatana päälle,
juurikun asiat olivat edes joten kuten kunnossa,
niin yllätysyllätys kaikki kaatuu taas.
Aioin viiltää mielen rauhoittamiseksi,
mutta ei saatana kun kaikki hyvät terät ja
puukot on piilotettu.
Saksilla ei paskaakaan saa,
harppiki on vähä kyseenalane ku
se sattuu mut ei saatana tuu ees verta.
No harpilla sitten pikkasen raaputtelin.
Huomenna taas aika psykiatrille,
en tiedä mitä sillekki pitää selitettä...
En haluis puhua...
Oispa jo ne lääkkeet, sais jäädä niihi koukkuun.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti