Tää päivä oli aivan hullu.
Oon vaan maannut sängyssä ja itkenyt.
Monta tuntia, koko aamun.
On niin saatanan sekava ja epätodellinen olo.
Ahdistaa huominen koulu, en tuu pystymään tähän.
Musta EI tule ylioppilasta, en pysty siihen.
Oon pettyny itteeni.
Jäin tänään porukoille kiinni viiltelystä.
Ikinä ennen en oo kiinni jäänyt,
mutta äiti soitti jollekkin neuvoja ja sano
et terkkarille pitäs mennä puhumaan.
Ei auta semmoteet.
Isin ainut kommentti oli tohon et
"Onks niin helvetin hienoo tehä tota, luuleks olevas kovakin?"
Ehei, teen sitä koska mulle ei anneta vaihtoehtoja.
Vihaan mun elämää.
Kaiken lisäks jos noi sanoo jotai pappalle
tai alkaa muille aikusille valittaa yhtään enempää...
Aattelin siinä tapauksessa karata vittuun täältä.
En rupee katteleen yhtään valitusta.
Osastollekkin soitettiin, ilmesesti joudun sinne.
Jos en keksi jotain kummallista keinoo kiertää sitä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti