Ketä sattuu ja kuinka paljon,
siitä kysymys enään tässä kain on.
Kun on saavuttu siihen pisteeseen,
ettei mikään ole varmaa.
~ Apulanta, koneeseen kadonnut
Mun kanssa on tavallaan vapaa.
Vaikka kulkis jonkun muun kanssa, ei ole huolta.
Ymmärrän sen. Tarvitsen vain aikaa, aikaa ymmärtää kaikki.
Mun luolta voi lähtee, hah. Ei hätää, muistan kaikki, ketkä lähtee.
En aio lukita ketään luokseni, heillä kun on kuitenkin parempi olla toisin.
Vapaana, ilman turhaa tuskaa.
Yksikään valunut kyynel ei ole ollut turha,
olen koonnut ne kaikki sisimpääni.
Oma ja muiden tuska,
siitä on sisuksieni valtameri tehty.
Ja se valtameri haluaa nyt hukuttaa minut.
En ymmärrä, miksi aina pitäisi mennä kokonaan.
Onks kaikkien mentävä aina kokonaan?
Eikö mulle vois suoda edes palaa kerrallaan,
että saisin jonkun syyn pitää kiinni tästä...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti