lauantai 8. lokakuuta 2016

Enään ei ole mitään...

En enään halua elää, 
en halua kyllä kuollakkaan...

Oon nyt viikon syönyt Seronil nimistä lääkettä,
en oo huomannut mitään vaikutusta.
En yhtään mitään...
Mun keinot alkaa oleen loppu käytetyt.

Viikko sitten mun kaveri ja poikaystävä pussas ja sit se pussas viel
toisenkin tytön kanssa, heti kun itse olin niin kännissä että 
en pystynyt seuraan mitä se teki...

Aneli sitten ja annoin anteeksi.
Mutta nyt tää on ohi.
Ei sen vanhemmat anna mun seurustella sen kanssa.

Hän soitti asiasta,
en pysty enään koskaan näkeen sitä.
En saa koskaan halata sitä.
Tai pussata.
Se on ohi.

Eilen vedin aivan totaaliset perseet.
Tarkoitus ei se ollut,
mutta Seronil teki tepposet.
Pilasin kaiken.
Jälleen.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti