Uni vie minut parempaan paikkaan, ja siellä, unen ja todellisuuden välissä,
valkoisessa hrsossa, olet myös sinä.
Kauniina, hymyillen. Olet kunnossa. Samoin myös minä. Meillä on kaikki hyvin.
Ja voi, kuinka toivoisin sen olevan totta, eikä enään tarvitsisi itkeä.
Kulkija olin, kaikkea mitä sinäkin olet nyt, ja sinä tulet sinne, missä minä olen nyt.
Taidat aavistaa jo sen, yksin täytyy jokaisen
polku mennä pimeään, että pystyis elämään.
I`ll be okay. Is that what you want me to say?
I saw you in my dreams again and again. It felt so real.
The first time when
I saw you, my heart whispered
"that´s the one"
What if I´m never good enough
for anyone?
You can leave if you want.¨
I´ll remember you.
I remember everyone that leaves
Hello darkness,
my old friend.
I have to talk with
you again
Roses are dead
violets are crying
i´m in hospital
they say i´m dying
Monsters are real, qhosts are real too.
They live inside us.
And sometimes they win.
Enkelit tyhjää ruumista valvoo,
sieluani pikimustaa. Ja siihenkö aiot luottaa,
että maailma lisää minunkaltaisia tuottaa?
Potilas kuollut heikkouteen, omaan mahdottomuuteensa.
Tähän vereni lasketaan,
pisara kerrallaan uhrataan.
kauneinkin kukka vielä kuihtuu,
suurinkin runko halkeaa.
Ei kasva vilja, sato kuivuu.
Se on punamultaa.
Mitä harvemmin satutan itseäni,
sitä pahemmin vahingoitan itseäni.
Ketä sattuu ja kuinka paljon,
siitä kysymys elämästä kai on.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti